Suomen iranilaiset kokoontuivat syyskuisessa Helsingissä vaatimaan oikeutta Iranissa siveyspoliisin väkivaltaan kuolleelle 22-vuotiaalle Mahsa Aminille ja muille hallinnon väkivaltaan kuolleille iranilaisille. Amin tapettiin, koska hän käytti vääränlaista huivia.

Tässä Helsingin keskustassa sijaitsevan Narinkkatorin mielenilmauksessa väkijoukon keskellä tanssi nainen. Tanssi oli pyörivää ja ekstaattista, ja on selvää, että se herätti juuri hyvällä tavalla huomiota.

Tuo tanssiva nainen oli Safa Solati. Hän oli saapunut paikalle ajatuksenaan tanssia, jos tilaisuus siihen tarjoutuisi. Näin tapahtui: mielenilmauksen järjestäjät toivottivat Solatin tervetulleeksi tanssimaan.

”Tanssini oli kunnianosoitukseni Masha Aminille ja mielenilmaus kaikelle sille, mitä Iranissa tällä hetkellä tapahtuu”, hän sanoo. 

Solati, 36, opettaa tällä hetkellä suufitanssia Helsinki Oriental Dance -studiolla. Matka tähän on ollut pitkä, monella tavalla. Tanssijuus, opettaminen, elämä Suomessa – mikään ei ole ollut itsestään selvää.

Tie pelkästään tanssin pariin on vaatinut Solatilta uhrauksia ja rohkeita valintoja. Hän syntyi ja vietti lapsuutensa islamilaisen vallankumouksen jälkeisessä Iranissa, jossa julkinen, esittävä taide oli kielletty.  

”Näin tanssia vain videoilta, joita isäni vuokrasi salaa. Iranissa pystyi tuohon aikaan tutustumaan maan ulkopuolisiin asioihin vain nauhoitettujen videoiden tai äänitteiden kautta”, hän sanoo.

Äiti puolestaan piti intialaisista elokuvista, joita tytär katsoi mielellään hänen kanssaan ja matki tanssijoiden liikkeitä tv:n edessä. 

Äitini sanoi minulle, että en voi olla tanssija, koska olen syntynyt Iranissa.

Elokuvatuokiot perheen kanssa tekivät vaikutuksen. Solati päätti jo lapsena, että hänestä tulisi tanssija. Unelmat meinasivat murskautua kokonaan jo 6-vuotiaana.

”Äitini sanoi minulle, että en voi olla tanssija, koska olen syntynyt Iranissa. Ja että Iranissa ei voi opiskella tanssia.”

Tuo kyseinen hetki muutti lapsen käsitystä kotimaansa todellisuudesta. ”Muistan sen tunteen yhä”, Solati sanoo.

Unelmastaan nuori nainen ei silti luopunut. Taide ei kadonnut Iranista mihinkään. Rajoitteista huolimatta ihmiset löysivät taiteiden pariin. 

”Menimme salaisille kokoontumispaikoille, esimerkiksi kellareihin tanssimaan. Siitä tuli osa tavallista elämää: jouduimme harjoittamaan vapauttamme salaa.” 

Solati sanoo ajatelleensa pitkään, ettei voisi ottaa tanssia tosissaan ja päätyi siksi opiskelemaan psykologiaa. Opiskelijana hän osallistui vuoden 2009 presidentin vaaleja seuranneisiin protesteihin, joita leimasi poliisiväkivalta.  

”Poliittinen ilmapiiri kävi yhä raskaammaksi, ja ihmisiä vangittiin. Päätin lähteä maasta ja jatkoin opiskelujani Kyproksella.”

Kyproksella Solati pääsi vapaammin internetiin ja sitä kautta käsiksi erilaisiin tanssityyleihin ja opettajiin. ”YouTuben kautta tutustuin suufitanssin uudistajaan Ziya Azaziin. Myöhemmin olen saanut olla hänen opissaan.”

Mikä juuri suufitanssissa vetosi häneen?

”Suufitanssi on meditaatiota, jossa pyörivä liike symboloi maailmankaikkeuden liikettä. Minua viehättää sen idea rakkaudesta itseä kohtaan ja pyrkimys egosta vapautumiseen. Tanssija on kanava maan ja taivaan välillä”, hän sanoo.  

Suufitanssi on osa islamin mystiikkaa korostavaa suufilaisuutta, jossa erilaiset taiteen lajit toimivat mietiskelyn välineinä. 1200-luvulla runoilija Rumia seuranneet oppilaat harjoittivat ekstaattista tanssia. Heidät tunnettiin nimellä pyörivät dervissit. Yleensä he olivat miehiä. Nykyään myös naiset ovat löytäneet pyörivän tanssin itsensä kehittämisen ja ilmaisun muotona. 

Solatiakin opettanut, syntyperältään syyrialaisturkkilainen Ziya Azazi, on yhdistellyt suufitanssia muihin tanssin muotoihin ja irrottanut sitä uskonnollisesta kehyksestä. Vapaalle ilmaisulle on jäänyt enemmän tilaa. Myös asut ovat muuttuneet valkoisista värillisiksi. 

”Tiesin heti suufitanssin löytäessäni, että olen tekemisissä asian kanssa, joka on vahvasti osa minua. Olin aina nauttinut pyörimisestä. Ensimmäiset muistoni tanssista liittyvät siihen, että rakastin pyöriä lapsena itseni ympäri niin, että menetin kontrollin ja maailma pyöri päässäni.” 

Moni on varmasti lapsena kokeillut samaa, mutta eikö pyörimisestä tule huono olo? 

”Luonnollisesti pyöriminen aiheuttaa aluksi huimausta ja huonovointisuutta. Ideana on, että ylität epämiellyttävät tuntemukset mielesi voimalla. Aloittaessasi pyörimisen aivosi joutuvat hälytystilaan ja kertovat sinulle, että täytyy lopettaa, koska olet kaatumassa. ” 

On tärkeää ylittää rajoitteet, joita ympäristö, yhteiskunta ja ihmisen mieli meille luovat.

Safa Solati ajattelee, että ihminen kaatuu elämänsä aikana monta kertaa ja siksi on tärkeää opetella kaatumista ja irrottautumista jatkuvasta kontrollista. Suufitanssijan asun on puolestaan tarkoitus auttaa tanssijaa päämäärässään. Perinteiset asut ovat valkoista villaa ja painavat paljon.  

”Pyöriminen on usein hikistä, eikä aluksi tunnu miellyttävältä. Ihminen vapautuu egostaan ja löytää rakkauden itseään kohtaan kärsimyksen kautta.  Tanssihameen helma nousee pyöriessä. Se symboloi avautumista sydämelle ja liikettä kohti vapautta ja ihmisenä kasvamista.”

Solatin mielestä on tärkeää ylittää rajoitteet, joita ympäristö, yhteiskunta ja ihmisen mieli meille luovat. Iranissa vallinnut tanssikielto jätti häneen jäljen, josta oli vaikea vapautua. Kyproksella hän harjoitteli tanssia yksin, koska ajatteli, ettei koskaan voisi tanssia julkisesti. 

Myöhemmin opiskellessaan Jyväskylässä musiikkiterapiaa, Safa Solatille avautui mahdollisuus tanssia musiikkiyhtyeensä esityksessä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän tanssi avoimesti. Siitä on nyt yhdeksän vuotta.

”Yhtäkkiä katsoin yleisöön, jossa näin tuntemattomia ihmisiä ja ymmärsin, että minulla on oikeus tanssia julkisesti yleisön edessä.”

Kokemus oli luonnollisesti käänteentekevä.  Esityksen jälkeen häntä pyydettiin opettamaan persialaisia tansseja. Uusia työmahdollisuuksia tanssin parissa alkoi avautua.

Hyväksy markkinointievästeet katsoaksesi videon.

Solati pyrkii elämään, kuten opettaa. Kuutisen vuotta sitten hän jätti hetkeksi Suomen ja muutti Italiaan pystyäkseen opiskelemaan tanssia seuraamiensa opettajien opissa. 

”Ihmisen tulisi pyrkiä tekemään sitä, mistä hän nauttii”, hän sanoo.  

”Tietenkin on eri asia, kun ympärillä on yhteiskunta, joka rajoittaa elämää. Mutta joskus asetamme myös itse itsellemme esteitä. Minä havahduin tähän itse: kun yhteiskunta ei enää rajoittanut minua, rajoitinkin itse itseäni.”

Suufitanssi on mahdollistanut Solatille tien itsensä toteuttamiseen ja vapauteen. Vapautta hän toivoo myös kotimaalleen. 

”On tärkeää, että ihmiset kokoontuvat ja osoittavat mieltään banderollein ja iskulausein. Iranilaiset naiset ovat jo vuosia taistelleet vapautensa puolesta arkipäivässään. He ovat muuttamassa historiaa ja maksavat siitä kovaa hintaa.”

Mielenilmaukset ovat tärkeitä, mutta Solati itse näkee taiteen voiman sitäkin suurempana: ihmisten yhdistäjänä.

”Taide on parantavaa ja auttaa selviytymään vaikeista ajoista”, hän sanoo.